Tohtorishommia tiedossa!
On aika syventää ammattitaitoa ja tutkia vähän maailmaa asianajotyön ohessa!
Oppia ikä kaikki luki rehtorivaarini, historian lehtori Tannisen teettämissä avaimenperissä koululleen. Kuten hän, myös minä olen ikuinen opiskelija ja identiteetiltäni eniten kirjoittaja. Vaarilla oli väitöskirja antiikkisen kirjoituspöytänsä laatikossa ja tuhansia sivuja kirjoitettuja muistiinpanoja, sota-ajan tarinoita ja akateemisia ajatuksia. Myös minä päädyin rehtoriksi, en tosin peruskoulun perusopetukseen kuten vaari, vaan taiteen perusopetukseen -mutta kuten vaarin, myös minun missioni on saada lapset ja nuoret mukaan harrastamaan kyydistä putoamisen sijaan – vaari keskittyi liikuntaan ja sen kautta lasten ja nuorten aktivoimiseen ja elämänhalun löytämiseen, minä teen samaa työtä taiteen, teatterin ja sanataiteen kautta.
Kirjoitan paljon. Kirjoittaminen on ollut elinehtoni ja suurin rakkauteni koko elämäni ajan. Kirjoitan lauluja, näytelmiä, runoja, haastehakemuksia ja vastauksia ja lausuntoja lainsäädäntöön, kommentteja pyynnöstä sinne sun tänne koskien perheoikeutta, rikosoikeutta ja prosessejamme, lyyristä esseetä, ja mitä vielä.
Introvertti-erakon, jota termiä minut pikaisesti tavanneet eivät kyllä helposti yhdistä minuun mutta joka on se totuus – rakkain elämänmuoto on istua alas ajatustensa ja materiaalinsa kanssa ja kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
Kirjoitan paljon juridista tekstiä. Kirjoitan myös runokokoelmaa Seilin naisista, joiden Seiliin usein näennäisistä syistä loppuelämäkseen vangitseminen ei jaksa olla kiehtomatta ja kauhistuttamatta minua.
Kirjoitin pari vuotta sitten kevyen, hieman humoristisen ja hieman historiallisen näytelmän Rakasta Hiljaa! runoiljaesikuvastani L. Onervasta, kolmiodraamasta puolisonsa Leevi Madetojan ja Eino Leinon kanssa, tutkin sitä, miksi L. Onerva voitiin määrätä viideksi vuodeksi Madetojan henkilääkärin toimesta Nikkilän mielisairaalaan käsitykseni mukaan ilman todellista diagnoosia ja siitä, kuinka Onerva vapautettiin vasta Leevin menehdyttyä ja aika välittömästi sen jälkeen.
Kiinnostuin saariston rakastajana, oikeustieteilijänä ja naisena Seilin naisista ja tahdonvastaisen hoidon kriteereistä ja käytännöistä 1800-1900-luvuilla, Amandasta ja muista tytöistä ja naisista.
Kiinnostuin jopa niin paljon, että kirjoitin tutkimussuunnitelman Turun yliopistolle ja hain syyskuussa suunnitelmaani jumpaten ja ajatuksiani kristallisoiden väitöskirjatutkijaksi, pieni itähelsinkiläinen epäilys akateemisista kyvyistäni silti mielessäni. Mukaan pyysin jo oikiksessa ihailemani open, nyt jo professorin, joka suostui onnekseni ohjaajakseni. Tänään sain tiedon, että tutkimussuunnitelma on hyväksytty ja opinto-oikeuteni alkaa 1.1.2026. Niin kiitollinen ihanalle ja upealle ja viisaalle professori Korpiolalle, että lähti tähän työhön kanssani ja Turun yliopistolle, että uskoi, että tästä voisi jotain tullakin!
Terveisin väitöskirjatutkija Kavasto (1.1.2026 alkaen)
– Mia-
Työnimi: Vapaus kirkuu ikkunan takana
Psykiatriseen pakkohoitoon määrääminen 1850-1950-lukujen aikana:
Lakeja, ideologioita, normeja ja oikeuskäytäntöä