Päämieheni syyte koskien seksuaalirikosta hylättiin hetki sitten. Syytteiden hylkääminen ei ole kovinkaan epätavallista, sitä tapahtuu. Tässäkin tapauksessa syyte perustui pitkälti muiden puheisiin, puheita oli syntynyt ja niitä oli levinnyt ja ne todettiin tuomiossa syntyneiksi ainakin osin virheellisin perustein ja perustuvan väärinymmärryksiin. Kyse oli seksuaalirikoksesta, johon päämieheni jyrkästi kiisti heti esitutkinnasta alkaen syyllistyneensä ja samalla kannalla oli myös käräjäoikeus asian tutkittuaan. Myös syyttäjällä oli mahdollisuus alun perin päätyä samaan lopputulokseen. Tuomio on lainvoimainen.
Epäilyksen alla oleminen on aina päämiehelle – etenkin hänelle, jolla ei ole rikostaustaa -hyvin raskasta. Prosessit ovat pitkiä ja juurikaan tietoa normaalikansalaisella ei ole siitä, kuinka ja miten koko homma etenee. Tässä tapauksessa päämieheni, jolla ei ole minkäänlaista rikoshistoriaa ja joka on elänyt moitteettomasti elämänsä joutui kantamaan syytöksiä mukanaan noin vuoden verran. Tilanne uhkasi niin hänen moitteetonta elämäänsä, nyt seniorielämäänsä, kuin hänen 40-vuotista avioliittoaan ja myös päämieheni mielenterveyttä, kun hän koki syytteet seksuaalirikoksesta vahvasti aiheettomaksi ja joutui yhtäkkiä vakavien syytösten kohteeksi.
Tuomio on toki mieletön helpotus ja eläkeikäinen päämieheni pääsee puolisonsa kanssa jatkamaan viimein elämäänsä sellaisena, kuin sen pitikin olla. Rauha on miltei palautettu, mutta kolhun tämä vuosi tulee jättämään monen ihmisen elämään – niin asianomistajan, kuin nuoren todistajan, kuin päämieheni ja tämän perheen.
Tämäkin aiheeton syyte olisi saatettu välttää perusteellisella esitutkinnalla, jossa poliisilla olisi riittävästi resursseja toimia ja syyttäjillä tehdä tarkkaa tutkintaa syyteharkinnassa. Tällaisten tilanteiden eli vakavien oikeusturvariskien korjaamiseksi on keino:
Poiliisi tarvitsee lisää resursseja selvittää rikoksia.
Syyttäjät tarvitsevat lisää resursseja arvioida esitutkinnan laatua ja valmiutta.
Tuomarit tarvitsevat lisäksi lisää tuomareita, jotta juttujonot saadaan purettua ja asiat käsiteltyä viivytyksettä.
Kaikenkaikkiaan: Oikeuslaitos tarvitsee resursseja!
Mutta! Hallitus suunnittelee sen sijaan, että hylätyn syytteen kuluista osa jäisi syytteestä vapautetun maksettavaksi, kun kulukatto täyttyy. Idea on katastrofaalinen. Artikkeli Suomen Asianajajien, eli meidän pääsihteerimme Niko Jacobssonin haastattelussa alla.
Mikäli syytteen tultua hylätyksi päämieheni olisi joutunut kuluista edes osavastuuseen, olisi ratkaisu ollut täysin kohtuuton päämiestäni kohtaan – ja heitä kaikkia kohtaan, joita vastaan on nostettu syyte joko perusteetta, taikka vaillinaisella näytöllä – eli jos ja kun syyte hylätään syystä taikka toisesta – puhumattakaan asianajajista, jotka joutuisivat usein prosessin vuoksi kaikkensa menettäneen vastaajan asiaa hoitamaan merkittävällä kuluriskillä eli hyvin mahdollisesti ilman palkkiota – isoissa jutuissa jopa todennäköisesti.
Lienee selvää, että edellä mainittuun kuvaan sisältyy vakava oikeusturvariski. Suurin osa rikosasioita ajavista asianajajista on pienyrittäjiä, jotka toimivat alimitoitetun oikeusapupalkkion turvin usein kädestä suuhun. Me emme tienaa miljoonia, me selviämme työllämme juuri ja juuri. Mikäli oikeutemme edes siihen oikeusapupalkkioon vaarantuu, vaarantuu myös mahdollisuutemme hoitaa työtämme kunnialla ja loppuun asti – puhumattakaan päämiehen elinikäisestä velkavastuusta jutussa, jonka hän tulisi voittamaan syytteen tultua hylätyksi. Ei näin.